Kolumni
Ihmeellinen kolostrumi ja täysimetyksen arvoitus
Imetysviikon teema on maailmalla dramaattinen: kun vauva pääsee rinnalle ensimmäisen tuntinsa aikana, hän pysyy hengissä varmemmin kuin huono-onnisempi ikätoverinsa.
Tiesitkö, että monissa kulttuureissa kolostrumia, eli ensimaitoa, pidetään vauvalle haitallisena? Näin on esimerkiksi Boliviassa, jossa alkuperäiskansoihin kuuluvat äidit imettävät lapsiaan vasta toisena tai kolmantena päivänä. Kuitenkin juuri kolostrumitipat antavat vauvalle niitä vasta-aineita ja ravintoaineita, joita hän eniten tarvitsee elämänsä ensimmäisinä päivinä. Vastasyntyneen imetys saattaa pelastaa vauvan hengen ja auttaa myös äitiä toipumaan synnytyksestä.
Myös länsimaissa kolostrumi on vauvalle tärkeää. Me emme pelkää kolostrumia – päinvastoin, puhutaanhan jopa ternimaitobisneksestä. Me pelkäämme vastasyntyneen vaatimusta pysyä hengissä. Me pelkäämme, että jospa maito ei riitäkään. Pelkäämme sitä niin paljon, että kolostrumi unohtuu.
Kolostrumi sai imetysviikon kynnyksellä arvovaltaisen asiantuntijaryhmän tuen. Kansanterveyslaitoksen imetystyöryhmä korostaa tiedotteessaan jälleen kerran vastasyntyneen täysimetystä. Sama tiedote kertoo myös ongelmaksi, että käytännöt ovat kirjavia.
Käytännössä tiedotteen rivien välit tarkoittavat, että jossain päin Suomea lisämaitoa annetaan melkein joka vauvalle, jossain päin lähinnä lääketieteellisistä syistä. Imetystukityö on näyttänyt, että käytännössä aivan joka puolella Suomea imetys voi saada niin hyvän alun, että se kulkee kuin juna – ja aivan joka puolella Suomea tämä juna voi myös myöhästellä ja vikuroida, mennä ihan sivuraiteillekin.
Kirjavaa on jo imetysvalmennuskin. Usein valmennuksessa kierrätetään kädestä käteen muutama imetysväline ja siinä se. Kuitenkin siellä käsien lähettyvillä muhii jo jotain tärkeämpää: kolostrumia. Ja usko pois, sinäkin lukijani, vaikka rinnoistasi ei tullut pisaraakaan maitoa raskausaikana, kyllä sinunkin paitasi alla jo oli kolostrumia. Sitä muodostui puolivälin jälkeen hiukan koko ajan ja imeytyi aina omia aikojaan verenkiertoon takaisin.
Mitä se ihmeaine sitten on?
Kolostrumissa on paljon proteiineja ja vähän rasvaa, minkä vuoksi vauvan on helppo sulattaa sitä. Siinä on paljon vitamiineja, esimerkiksi beetakaroteenia, joka tekee siitä keltaista. Proteiineissa on paljon suoja-aineita suojaamaan vauvaa bakteereilta ja viruksilta, ja vieläpä reseptiin kuuluu mm. kasvutekijöitä tukemaan suoliston kehitystä. Kolostrumi edistää vauvan kakkaamista, mikä taas ehkäisee kellastumista.
Kolostrumi on tiivistä ravintoa, jossa on kaikki tarpeellinen pieneen vatsaan. Vastasyntyneen vauvan vatsalaukun koko vaivaiset viisi millilitraa, siksi luonto on suunnitellut sille erikoiseväät. Vatsa tietysti kasvaa vähitellen: kolmepäiväisen vatsan koko on noin 25 millilitraa ja kymmenen päivän ikäisen vatsa on jo 45-60 millilitraa.
Entä sitten lisämaito?
Joissakin sairaaloissa vauvat saavat lisämaitoa lähes rutiinisti. Epäluulon vaaniessa on hyvä muistaa, että vauva voi todella myös tarvita lisämaitoa. Äitikin saattaa tarvita sitä, että vauva saa lisämaitoa. Oleellista on tietää, miksi vauvalle annetaan lisämaitoa.
Lisämaito ei tarkoita, että peli olisi menetetty. Maidon määrä kasvaa monta viikkoa vauvan syntymän jälkeen, jos vauva pääsee rinnalle omaan tahtiinsa. Maitoa voi lisätä monin konstein, ja jos sattuukin käymään niin, että sitä tulee ihan liikaakin, siihen on taas omat konstinsa. Imetys voi olla monenlaista, se voi olla myös alusta asti imetystä lisämaidon kanssa. Jos imetys toimii, hyvä juttu! Jos taas ei, kannattaa etsiä tukea ja ohjausta, kunnes sitä löytyy. Imetys saattaa kirpaista alkuviikkoina imetyskerran alussa kymmenen sekunnin ajan, mutta ei sen enempää – kauhea kärvistely ei kuulu asiaan.
Paljon voi tehdä, aivan kaikkea ei pidä uskoa, ja aina voi ottaa rennosti ja tuumailla maailman menoa rauhassa vauvan kanssa. Kun vauva kasvaa, kolostrumi muuttuu vähitellen kypsäksi maidoksi. Myös ensiviikkojen tiivis tunnemyräkkä seesteytyy, ja oma tapa olla äiti alkaa kypsyä. Vaihe kerrallaan elämä alkaa sujua ja mennä eteenpäin, omalla painollaan kuin juna. Onnea matkaan!
Leena Pikkumäki
Jyväskylän doula vuodesta 2000
Imetyksen tuki ry:n työntekijä ja kahden lapsen äiti